Jokaisen ajattelevan suomalaisen on viimeistään nyt hyvä tiedostaa, että nykyisen Antti Rinteen johtamassa hallituksessa ollaan mahdollisesti siirtymässä uudenlaiseen translakiin. Setan sivuilta lainattuna kysymys olisi tällaisesta laista:

Setan ja Trasekin translakikampanjan tavoitteena on translaki, jossa sukupuolen juridinen vahvistaminen eli sukupuolimerkinnän muuttaminen henkilötietoihin perustuu omaan ilmoitukseen, on mahdollista alle 18-vuotiaille eikä se vaadi lääketieteellistä prosessia tai sterilisaatiosta.

Toisin sanoen uudessa laissa, jos se menee läpi, sukupuolesta tulisi virallisissa arkistoissakin pelkästään ilmoituskysymys. Itse transideologiassa on tietenkin suuria tieteellisiä ja filosofisia ongelmia, mutta uudistettu translaki toisi mukanaan uudenlaisia käytännön haasteita.

Tähän liittyen seurakuntamme jakaa lyhyen tekstin, jota ainakaan Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Savon Sanomat, Aamulehti ja Maaseudun tulevaisuus eivät syystä tai toisesta suostuneet julkaisemaan. [1] Kyseessä on Jason Lepojärven ja Jenni Levävaaran teksti, jossa lakiuudistusta kritisoidaan seisomalla saappaissa, jossa kirjoittajat ovat joko pienten tyttöjen vanhempia tai tyttöjen ja naisten urheiluvalmentajia. Lainaan kirjoitetun tekstin seuraavaksi kokonaisuudessaan.

KIISTELTY TRANSLAKIUUDISTUS UHKAA NAISURHEILIJOIDEN OIKEUKSIA

Hyvä puoli naisurheilun kansainvälisessä transvaltauksessa on se, että doupattujen itä-saksalaisnaisten 1970-luvun yleisurheiluennätykset ovat ehkä viimein voitettavissa.

Muita hyviä puolia on vaikea keksiä.

On suuri vääryys, että keskinkertaisena painonnostajana miestensarjassa uransa lopettanut Laurel Hubbard sai palata naistensarjaan kahmimaan mitaleita. Pikajuoksija Andraya Yearwoodin aivan ylivoimaista menestystä on ollut kiusallista seurata. Vapaaottelija Fallon Foxin kallonmurskausvideo on järkyttävä. Esimerkkejä riittää. Mikään laji ei ole ollut turvassa.

Monet naisurheilijalegendat – esimerkiksi tenniksen Martina Navratilova ja uimari Sharron Davies – ovat nousseet vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta, joka lähestyy farssia. Maailmalla yritetään korjata virheitä, joita Suomessa vasta lobataan.

Suomessa ei ilmeisesti vielä joko uskalleta puolustaa naisurheilijoita tai ymmärretä, että kiistelty translakiuudistus merkitsisi myös suomalaisen naisurheilun lopun alkua.

Niin kahden pienen tytön isänä kuin tyttöjen ja naisten valmentajana ihmettelemme, etteivät päättäjämme ja translakilobbarit ole ajatelleet asiaa loppuun asti.

Nyt on oltava tarkkana. Jos juridisen sukupuolen muutoksesta tehdään ilmoitusluontoinen asia ja uuden sukupuolen mukana tulevat kaikki kyseisen sukupuolen juridiset oikeudet, emme voi mitenkään estää biologisia miehiä kilpailemasta naisia vastaan. Liigat noudattavat lakeja.

Urheilussa eivät ratkaise sukupuolierojen keskiarvot vaan ääripäät. Voitto on usein vain 0,5 prosentista kiinni. Esimerkiksi naisten 100 metrin maailmanennätyksen on alittanut tuhansia miehiä, myös alaikäisiä poikia.

On muistettava erottaa toisistaan biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Fyysisessä kilpailussa merkitystä on vain sukupuolella, ei identiteetillä. Ja sukupuolta ei määritellä: se todetaan. Se on kirjoitettuna jokaiseen soluumme. Sukupuolielinten kehityshäiriöt tai psyykkinen sukupuoliahdistus eivät tätä muuta. Tämän hyväksyminen ei ole transfobiaa vaan tiedettä.

Olisi lujasti harjoittelevien tyttöjen julmaa pilkkaamista ja ammattiurheilijoiden elinkeinon vaarantamista kilpailuttaa heitä biologisia miehiä vastaan. Jos vahvemmat ja pidemmät syntyperäiset miehet saavat kilpailla naisia vastaan – riippumatta kilpailuhetken testosteronitasoista – naisilla ei ole mitään mahdollisuutta. Tämän tunnustaminen ei ole seksismiä vaan feminismiä.

Kysymys transurheilusta on herkkä ja vaikea. Pidämme tärkeänä, että kaikki saavat urheilla kilpaa – ja reilusti – iästä, fyysisistä rajoitteista tai sukupuoli-identiteetistä huolimatta. Inhimillisin ratkaisu lienee uusien kilpailusarjojen perustaminen. Näin ei ainoastaan naisilla vaan myös transmiehillä on mahdollisuus menestyä. Näemmekö tulevaisuudessa paralympialaisten lisäksi translympialaiset?

Sillä välin suomalaista naisurheilua on puolustettava. Emmehän luovu urheilun, ravintoloiden tai päiväkotien ikärajoistakaan siksi, että osa väestöstä kokee olevansa ikäistään vanhempia tai nuorempia.

Jenni Levävaara, valmentaja, Helsinki
Jason Lepojärvi, TT, apulaisprofessori, Porvoo

Kirjoituksen on editoinut Janne Saarela

Viite 1. Tämä tieto on kopioitu Jason Lepojärven henkilökohtaisesta Facebook-profiilista (25.8.2019), maininta Pohjalaisesta korjattu. Myös artikkelissa oleva kuva on kopioitu tästä lähteestä.

Janne Saarela

Janne Saarela toimi Vammalan helluntaiseurakunnan seurakuntapastorina vuoden 2019 heinäkuusta vuoden 2021 joulukuuhun. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Vastaa