Tämä puhe pidettiin YX-illassa pe 15.1.2021 ja se on katsottavissa täällä. Tämä tekstinä oleva puhe sisältää myös käytetyt lähdeviitteet.

 

Johdanto

On olemassa monia kysymyksiä. Kaikki kysymykset eivät kuitenkaan ole yhtä tärkeitä. Yksi mahdollinen kysymys olisi kysyä ”montako puuta on Vammalassa?”. Vaikka kysymykseen vastaaminen on vaikeaa, se ei olisi aivan mahdotonta. Harva kuitenkaan pitää tätä kysymystä tärkeänä. ”Kuka on Janne Saarelan isä?” on myös mahdollinen kysymys ja nytkään kysymys ei ole kovin tärkeä suurimmalle osalle ihmisiä, mutta allekirjoittaneelle se on erittäin tärkeä kysymys. Mutta jos me kysymme ”onko Jumala olemassa?”, nousemme uudelle tasolle, jonka merkitys koskee kaikkia, sekä sinua että minua. Kysymys Jumalan olemassaolosta on äärimmäisen tärkeä ja pidän itsestään selvänä, että se on hyvin merkittävä kysymys ja mahdollinen vastaus vaikuttaa suuresti jokaisen meidän elämään. Aikamme ateistit ovat tästä itse asiassa samaa mieltä. Joku teistä saattaa ehkä muistaa miten ateistit tekivät oman evankeliointikampanjansa 10 vuotta sitten, kun he veivät eteenpäin ilosanomaansa melko julkisesti. Bussien kylkiin alkoi ilmestyä valtavia tarroja, joissa oli seuraava teksti: 

Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.

Huomaatko? Mainoslauseen kirjoittaja on ymmärtänyt, että jos Jumala on olemassa, sillä on seurauksia. Jos on olemassa Jumala, elämästä voi tulla vaarallista, koska joku voikin vetää minut tilille kaikista tekemisistäni. 

Siirrymme nyt eteenpäin. Tarkoitukseni on kysyä kaksi kysymystä antaa niihin vastaukset. Ensimmäinen kysymys on tämä: mitä väliä sillä on, onko Jumalaa olemassa? Toinen kysymys on tämä: onko Jumalan olemassaolon puolesta vakuuttavaa näyttöä?

Tämän tarran kirjoittaja on tajunnut, että Jumalan olemassaololla on paljonkin merkitystä!

 

1 Mitä väliä sillä on, onko Jumalaa olemassa?

Väitän, että Jumalan olemassaololla tai olemassaolemattomuudella on ratkaisevan suuria seurauksia. Jumalan olemassaololla on ainakin kolmenlaisia seurauksia: jos Jumalaa ei ole olemassa, elämällä ei silloin ole (a) tarkoitusta, (b) arvoa, eikä (c) päämäärää. Ajan säästämiseksi avaan nyt vain lyhyesti näistä ensimmäistä eli elämän tarkoitusta ja palaan myöhemmin näistä toiseen eli elämän arvoon. [1]

Olen tavannut elämäni aikana muutaman kerran ihmisen, joka on oikeasti vajonnut syvään masennukseen ja he ovat kertoneet miten elämältä menee täydellisesti pohja, koska mistään ei löydä tarkoitusta. Tarkoitukseton elämä on hirvittävää elämää. Annapa kun valaisen asiaa lyhyellä tarinalla astronautista. [2]

On olemassa tarina astronautista, joka lähti avaruuteen raketillaan tutkimaan uusia alueita. Hän laskeutui kuuhun, mutta hänen rakettinsa hajosi matkustuskelvottomaksi. Siellä hän oli, yksin kuussa, ilman mahdollisuutta palata takaisin maahan. Hän vietti kuussa melko kauan, kunnes hän muisti, että hänellähän on repussaan kaksi lääkepulloa. Toinen pullo sisälsi myrkkyä, joka tappaisi juojansa välittömästi, toisessa pullossa oli puolestaan ainetta, joka antaisi ikuisen elämän. Ymmärrettyään tukalan tilanteensa astronautti päätti tarttua myrkkyyn ja tappaa itsensä. Hän kaatoi juoman kurkusta alas, mutta pian hän huomasi virheensä: hän oli juonut väärästä pullosta! Hän oli juonut aineen, joka teki hänestä kuolemattoman. Tämä tarkoitti sitä, että astronautti oli tuomittu elämään ikuisesti tarkoituksetonta ja päättymätöntä elämää. [3]

Kuva: Craig 2012, 41.

Mitä tarina opettaa meille? Se muistuttaa meitä siitä, että ratkaisu elämän tarkoitukseen ei ole iankaikkinen elämä, vaan me tarvitsemme sekä Jumalaa että iankaikkista elämää. Jumalan olemassaolo kykenee takaamaan elämän merkityksen ja mielekkyyden. Mutta onko tällaista Jumalaa olemassa? On aika siirtyä katsomaan muutamia syitä sen puolesta, että Hän on todella olemassa.

 

2 Onko Jumalan olemassaolon puolesta vakuuttavaa näyttöä?

Jumalan olemassalon puolesta on läpi historian muovailtu erilaisia argumentteja. Monia niistä voidaan kutsua klassisiksi jumalatodistuksiksi. Nämä argumentit kuuluvat nk. luonnollisen telogian piiriin. Termi ”luonnollinen teologia” tarkoittaa sitä, että Jumalan olemassaoloa pyritään perustelemaan luonnosta nousevilla todisteilla ja loogisella päättelyllä, ilman vetoamista jumalallisiin teoksiin (kuten Raamattuun). Koska aikaa on vähän, annan vain lyhyen koosteen kolmesta tunnetuimmasta jumalatodisteesta. Esittelen ensin kosmologisen argumentin, jonka jälkeen siirryn suunnitteluargumentiin ja lopuksi kerron mikä on moraaliargumentti.

 

1 Kosmologinen argumentti

Väitän, että ihmisille on yleistä (ainakin jossain vaiheessa elämäänsä) pysähtyä kysymään kysymyksiä maailmasta ja sen olemassaolosta. Miksi ylipäätään mitään on olemassa? Yhtä hyvinhän tilanne voisi olla se, että mitään ei olisi olemassa!

Yksi Jumalan olemassaolon puolesta esitetty argumentti kantaa nimeä kosmologinen argumentti. Kosmologisia argumentteja on itse asiassa olemassa useampia, mutta ne kaikki keskittyvät maailmankaikkeuden olemassaoloon tai sen alkusyyhyn. 

Aloitetaanpa yksinkertaisesta ja joidenkin mielestä jopa kaikkein tärkeimmästä kysymyksestä: miksi ylipäätään mitään on olemassa? Me tunnemme tuhansia asioita, jotka ovat olemassa, mutta joiden ei tarvitsisi olla olemassa. Filosofit kutsuvat näitä asioita kontingenteiksi. Kontingentti asia on sellainen, joka on olemassa, mutta sen ei olisi pakko olla olemassa, kuten sinä ja minä, tai R-kioski. Tällaiset asiat vaativat kuitenkin selityksen; ne eivät koskaan selitä itse itseään! 

Tämä sama huomio pätee kuitenkin myös itse maailmankaikkeuteen. Se on toki iso, mutta sen ei tarvitsisi olla olemassa. Miksi se siis on olemassa? Gottfried Wilhelm Leibniz (1646–1716) väitti, että sen syynä täytyy olla Olento, joka itsessään ei ole kontingentti, vaan Välttämätön, joku, jolla on olemassaolo itsessään. [4] Koska maailmankaikkeus on kontingentti, se tarvitsee selityksen ja tuo selitys on välttämätön Jumala. [5]

Maailmankaikkeuden olemassaolo itsessään vaatii siten selityksen. Mutta niin vaatii eräs toinenkin asia. Monen tuhannen vuoden ajan maailmankaikkeutta pidettiin melko yleisesti ikuisena. Näin ollen sillä ei olisi ollut alkua; se oli ikuinen! Tällainen näkemys murskaantui 1900-luvun puolivälissä, kun useampi tutkija alkoi tieteellisten kokeiden avulla ymmärtään, että maailmankaikkeus ei itse asiassa olekaan ikuinen, vaan sillä on ollut alku. Oli aika, kun maailmankaikkeus syntyi, tuli olemaan. Teoria on nyt vakiintunut tieteen konsensusnäkemykseksi. Yhdysvaltalainen filosofi William Lane Craig kirjoitti vuosia sitten väitoskirjan, jonka hedelmänä syntyi nk. kosmologinen kalam-argumentti. Se kuuluu yksinkertaisuudessaan näin:

  1. Kaikella, mikä on saanut alkunsa, on alkusyy.
  2. Maailmankaikkeus on saanut alkunsa.
  3. Siksi maailmankaikkeudella on alkusyy.

 

Tällaista luetteloa kutsutaan deduktiiviseksi logiikaksi. Tarkoitus on esittää premissejä eli väitteitä ja jos nämä premissit ovat totta, niistä seuraava johtopäätös on välttämättä totta. Me tiedämme kokemuksesta, että kaikella mikä on saanut alkunsa, täytyy olla alkusyy, puhumme me sitten autoista, hevosista tai barbeista. Mitään ei synny tyhjästä! Mutta maailmankaikkeus itse on saanut alkunsa ja nykytiede osoittaa tämän hyvin vahvasti (myös filosofia vaatii tätä, mutta se on toinen asia). Näin ollen maailmankaikkeus vaatii selityksen. Mutta koska selitys ei voi olla maailmankaikkeus itse (vähän samalla tavalla kuin kukaan ei voi nostaa itseään hiuksista ilmaan), selityksen ja syyn täytyy olla sen ulkopuolinen, aineeton asia. Paras vaihtoehto maailmankaikkeuden selitykseksi on persoonallinen Jumala, joka päätti luoda maailmankaikkeuden. Se ei taatusti tullut tyhjästä, eikä se taatusti luonut itse itseään. Koska maailmankaikkeudella on alku, sillä täytyy olla alkusyy. Ja tämä alkusyy on Jumala. [6] Siirrymme nyt toiseen argumenttiin, joka perustuu luonnossa huokuvaan suunnitteluun.

 

2 Suunnitteluargumentti

Ihmisillä on luontainen kyky erottaa suunnittelu sattumasta. Sekalainen kirjakasa lattialla voidaan laittaa sattumanvaraisen hyllynpurkauksen syyksi, mutta järjestyksessä olevat sanat, jotka muodostat 1000-sivuisen kirjan, ovatkin eri asia. Tämä vaatii suunnittelua, tekijän.

Viimeaikainen tutkimus fysiikassa, kemiassa ja biologiassa on tuonut esiin yllättäviä tuloksia maailmankaikkeuden, solujen ja DNA:n monimutkaisuudesta. Suunnittelu huokuu ympärillämme enemmän kuin koskaan ennen. Itse asiassa tämä huomio on niin selvä, että ateisti-tieteilijät itsekin joutuvat jatkuvasti muistuttamaan lukijoitaan illuusiosta (se vain näyttää suunnitellulta). [7]

Otetaan esimerkki fysiikkaan liittyvistä huomioista. Otamme avuksemme yhden aikamme suurimman tiedemiehen, edesmenneen fyysikon Stephen Hawkingin (1942-2018). Kirjassaan Ajan lyhyempi historia Hawking kommentoi elämän mahdollistavia luonnonlakeja seuraavalla tavalla:

Tuntemamme luonnonlait sisältävät perustavaa laatua olevia vakioita, kuten elektronin sähkövarauksen suuruus ja protonin ja elektronin massojen suhde… On hätkähdyttävä tosiasia, että näiden fysiikan vakioiden arvot vaikuttavat olevan hyvin tarkasti säädettyjä elämän kehityksen mahdollistamiseksi. Jos esimerkiksi elektronin varaus poikkeaisi hiukankin nykyisestä, tähdet eivät kykenisi polttamaan vetyä ja heliumia, tai sitten ne eivät voisi räjähtää. Vaikuttaa selvästi siltä, että näiden vakioiden on oltava tiukasti rajattuja, jotta minkään älyllisen elämän kehittyminen olisi mahdollista. Useimmat erilaiset vakioiden yhdistelmät johtaisivat universumeihin, jotka saattaisivat olla hyvinkin kauniita, mutta joissa ei voisi olla ketään ihailemassa tuota kauneutta. [8]

Hawking yrittää sanoa, että elämämme on verrattavissa kilometrien korkuiseen biljardipallotorniin, jonka varassa me kiikumme. Jos yksin pallo lipsahtaa pois paikaltaan, elämälta katoaa pohja. Tästä syystä fyysikko Freeman Dyson (1923-2020) on ikimuistoisesti todennut, ”mitä enemmän minä tutkin maailmankaikkeutta ja opiskelen sen rakennetta, sitä enemmän löydän todisteita siitä, että jossain mielessä maailmankaikkeus tiesi meidän olevan tulossa. [9]

Nämä uudet tieteelliset löydökset olivat osaltaan syynä siihen, että kuusi vuosikymmentä yhtenä maailman tunnetuimpana ateistina toiminut Anthony Flew käveli vuonna 2004 julkisuuteen kertomaan, että hän on päättänyt hylätä ateisminsa! Vuonna 2007 Flewlta ilmestyi kirja, joka kantaa otsikko There is a God (On olemassa Jumala). Kirjan luvussa 10 hän toteaakin näin: 

Olen seurannut argumenttia sinne minne se johtaa. Se on johtanut minut uskomaan, että on olemassa itsessään oleva, muuttumaton, aineeton, kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento. [10]

Flewn kirja on kokonaisuudessaan mielenkiintoista luettavaa siitä millä tavalla yksi maailman älykkäimmistä henkilöistä seurasi uusia johtolankoja ja päätyi uskomaan, että maailmankaikkeus oikeasti tarvitsee Luojan. [11] Maailmankaikkeudessa olevat luonnonlait on siis tarkasti hienosäädetty samalla tavalla kuin täydellisessä vireessä oleva jono viuluja ja kitaroita. Viimeisten vuosikymmenien aikana on kuitenkin noussut esiin eräs asia, joka löytyy jokaisesta meistä. Se on kaiken elämän kivijalkana toimiva DNA-koodi.

1900-luvulla tapahtui suuri biologinen informaatiovallankumous. Ensin vuonna 1953 tutkijat Francis Crick ja James Watson selvittivät DNA:n kemiallisen rakenteen, joka paljastui kaksoiskierteeksi (ikään kuin tikapuut olisi väännetty kieroon koko matkaltaan) ja heille selvisi, että DNA tallettaa geneettistä koodia. [12] Palkinnoksi tästä he saivat lääketieteen nobel-palkinto. Lokakuussa vuonna 1990 alkoi mittavasti rahaa syönyt kansainvälinen Human Genome Project eli ihmisen geeniperimää kartoittava hanke. Hanke tuli valmiiksi maaliskuussa vuonna 2003, tasan 50 vuotta sen jälkeen, kun Crick ja Watson olivat selvittäneet DNA:n rakenteen.  [13]

Nyt tiedetään, että ihmisen geeniperimä koostuu reilusta kolmesta miljardista kirjaimesta! Saat jonkinlaisen käsityksen tämän koodin pituudesta, kun ajattelet sitä niin, että jos kaikki sinussa olevat solut avattaisiin ja niissä oleva 2 metrin mittainen DNA-nauhda liimattaisiin yhteen pitkäksi nauhaksi, se ylettyisi 6000 kertaa kuuhun ja takaisin. [14]

Elämän yksi oleellinen tuntomerkki on geneettinen informaatio, joka on koodattu DNA:n rakenteeseen digitaalisessa muodossa. DNA sisältää informaatiota, koska se on pitkä neljän kemikaalin (A, T, G, C) muodostama merkkijono. (Kuva: Leisola 2013, 29, 102.)

Olet ehkä kuullut siitä miten usko ja tiede eivät sovi yhteen ja ehkä sinulle tuleekin yllätyksenä se, että tämän valtavan geeniperimää selvittävän projektin johtajana toimi kristitty, Jumalaan uskova tiedemies nimeltään Francis Collins. Collins kertoo seisseensä kesäkuun 26. päivänä vuonna 2000 Valkoisen talon tiedostustilaisuudessa silloisen Amerikan presidentti Bill Clinton vieressä, kun presidentti antoi maailmalle lausunnon projektin hedelmistä. Presidentin omia sanoja lainatakseni, me olemme nyt oppineet lukemaan sitä kieltä, jonka avulla Jumala on luonut kaiken elämän. Collins itse kirjoitti projektin jälkeen vuonna 2006 kirjan, jossa hän avaa ihmisen perimän selvittänyttä hanketta vankalla tiedemiehen otteella. Kirja kantaa otsikkoa The Language of God eli Jumalan kieli. [15] Lyhyesti sanottuna: Lyhyesti sanottuna: Crick ja Watson selvittivät, että DNA varastoi koodia, mutta Collins ja hänen tiiminsä saivat purettua tämän koodin. Tunnettu fyysikko Paul Davies (1946-) onkin sanonut näin:

Elämää voi parhaiten ajatella supertietokoneena… Suurinta osaa solun toiminnoista voi kuvata informaationa… Tämä jättää meille seuraavan ongelman: Miten luonto valmisti maailman ensimmäisen digitaalisen informaatioprosessorin — ensimmäisen solun — törmäilevien molekyylien kaaoksesta? Miten molekyyli-kovalevy kirjoitti oman ohjelmansa? [16]

Mikä tässä kaikessa on ihmeellistä? Lyhyesti sanottuna se, että mikään ohjaamaton, pelkästään fyysinen tai kemiallinen prosessi ei voi saada aikaan informaatiota, vaan informaatio vaatii aina selitykseksi älykkään mielen. Samalla tavalla kuin Herrä kädelläsi -laulun kertosäe (jossa on vain 100 kirjainta) vaatii selitykseksi ei vain kynää ja paperia, vaan persoonallisen älykkyyden, DNA-koodi, joka on koko elämän kivijalka ja joka on yli kolme miljardia kirjainta pitkä, vaatii varmasti selitykseksi ei vain kemiallisia yhdisteitä, vaan älykkään mielen. 

Elämä itsessään toimii siis nykyään valtavana kylttinä osoittamassa kohti Jumalaa, suuremmalla voimalla kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. [17] Katsomme lopuksi vielä kolmatta argumenttia, joka liittyy meihin läheisemmin koskevaan moraaliin.

 

3 Moraalinen argumentti

Kokemuksemme maailmasta osoittaa, että on olemassa kaksi todellisuutta. On olemassa aineellinen, näkyvä todellisuus, joka on meille kaikille päivänselvä. Tähän todellisuuteen kuuluu autot, sohvat, vaimot, kissat ja kaikki muu. On kuitenkin olemassa moraalinen todellisuus, joka on aivan yhtä vahva ja konkreettinen kuin aineellinen todellisuus. Uskomme siihen, että tietyt asiat (kuten Turun puukotukset ja Kauhajoen koulusurmat) ovat pahoja asioita, ja tietyt asiat (kuten köyhien avustaminen ja lapsista huolehtiminen) ovat hyviä asioita. On olemassa todellista hyvää ja todellista pahaa. Kukaan ei voi elää mitenkään toisin, kuin olettamalla tämän todellisuuden paikkansapitävyyden. Mutta tämä herättää kysymyksen. Mihin kaikkia sitovat moraaliset periaatteet lopulta perustuvat? Kristityt väittävät, että ainoastaan hyvän Jumalan olemassaolo kykenee toimimaan moraalin perustana. Juuri tätä C. S. Lewis pyrki selittämään hänen kuuluisassa kirjassaan Tätä on kristinusko. (Suosittelen lukemaan!) [18]

Moraaliargumentin pääväitteen on myös tunnetusti muotoillut kuuluisa venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski (1821-1881). [19] Kirjan Riivaajat (julkaistu 1871-1872) päähenkilö Kirillov esittää, että jos Jumalaa ei ole olemassa, silloin kaikenlaiset teot ovat sallittuja. Dostojevski itse kirjoitti eräässä kirjeessään vuonna 1878 näin:

Olettakaamme, ettei Jumalaa ole, eikä liioin sielun kuolemattomuutta. Kertokaa nyt minulle: miksi minun tulisi elää oikeamielisesti ja tehdä hyviä tekoja, jos maallinen kuolemani on lopullinen? […] Ja jos näin on, miksen (niin kauan kuin nokkeluuteni sallii minun välttää kiinni joutumisen) katkaisisi toisen kaulaa, ryöstäisi ja varastaisi? [20]

Tämä on asia, josta monet tunnetut ateistit ovat olleet itse asiassa samaa mieltä. Tunnetuin heistä lienee Friedrich Nietzsche (1844-1900). Nietzsche arvosteli erittäin kovasti aikansa sekulaareja henkilöitä, jotka uskoivat edelleen moraalisten velvoitteiden olemassaoloon siitä huolimatta, että he eivät uskoneet Jumalaan. Nietzsche siis uskoi, että koska Jumalaa ei ole olemassa, ihmiset ovat idiootteja pitääkseen edelleen kiinni kristinuskon tuomasta moraalikäsityksestä, vaikka sillä ei ole olemassa minkäänlaista toimivaa perustaa. [21] Samaa mieltä oli ranskalainen eksitentialistifilosofi Jean-Paul Sartre (1905-1980). [22] Kun Sartrea syytettiin siitä, että hänen näkemyksensä tekee moraalista mielivaltaista, hän vastasi näin:

Minun vastaukseni tähän on se, että olen hyvin harmistunut siitä, että näin on; mutta jos olen hylännyt Isän Jumalan, arvojen täytyy olla jonkun muun keksintöä. [23]

Juuri näin. Jos Jumalaa ei ole olemassa, moraalilait ovat jonkun muun keksintöä. Mutta miksi minun tulisi kumarrella ketään muuta? Lyhyesti sanottuna: vain usko hyvän Jumalan olemassaoloon voi toimia kivijalkana sille, että maailmassa on todella olemassa kaikkia sitovia moraalisia periaatteita. 

 

Lopetus

On aika päättää tämä teksti. Tarkoitukseni on ollut esittää, että Jumalan olemassaolo on ehkä tärkein kysymys, jota voimme kysyä ja sillä on radikaalin suuria seurauksia jokapäiväisen elämän kannalta. Jumalan olemassaolon puolesta on kuitenkin olemassa hyviä argumentteja, jotka toden teolla haastavat ateistisen maailmankatsomuksen. Väitän, että Jumalaan uskovan henkilön pullat ovat hyvin uunissa. Jos henkilö päättää alkaa uskoa Jumalaan ja seuraamaan Jeesusta, hänen ei tarvitse uhrata aivojaan vakavastiotettavuuden alttarilla. Me nimittäin elämme aikaa, jolloin usko Luojaan kaiken Suunnittelijana on paremmin perustelua kuin koskaan aikaisemmin koko ihmiskunnan historiassa. [24]

 

Viitteet

1) Ks. erityisesti WIlliam Lane Craig, Valveilla — Uskon perusteltu puolustaminen. Suom. Sini Luoma (Helsinki: Uusi tie, 2012), luku 2. Lukemisen arvoinen on myös Tapio Puolimatka, Tiedekeskustelun avoimuuskoe (Helsinki: Uusi tie, 2010), luku 6. Teksti on silmiä avaavaa luettavaa ja erinomaisesti argumentoitua. 

2) Tarinan olen lainannut Craigilta (2012, 40-41), joskin olen ottanut vapauden muokata siten aivan vähän. 

3) Ranskalainen eksitentialistikirjailija Albert Camus (1913-1960) olisi ollut astronautin kanssa samaa mieltä siitä, että elämä on ilman Jumalaa mieletöntä (näin Craig 2012, 47). Voit lukea Camuksesta hieman laajemmin teoksesta Alister McGrath, Ateismin lyhyt historia. Suom. Jukka Raunu (Helsinki: Kirjapaja, 2004), 174-78.

4) Leibniz oli saksalainen filosofi, matemaatikko ja loogikko. Hän luki jo 12-vuotiaana latinankielellä kirjastoissa skolastisia teoksia ja kirkkoisien kirjoituksia. Hän oli yksi integraalilaskennan keksijöistä. Leibniz muistetaan yhtenä 1700-luvun suurimpina ajattelijoina. (Craig 2012, 61.)

5) Niille, jotka haluavat heittää ilmoille huonon vastaväitteen ”mutta jos Jumala on maailmankaikkeuden syy niin mikä silloin on Jumalan syy?!” tyydyn vain antamaan lukemisen arvoisen linkin. 

6) Craig 2012, luku 4. Ks. myös Janne Saarela, ”Jumalan olemassaolo: kosmologinen kalam-argumentti. Stephen Meyerin hiljattainen luento ”Does Science Point to God” käy hyvin läpi 1900-luvun tiedemiesten varautuneisuutta maailmankaikkeuden alun suhteen. Monien tiedemiesten vastahakoinen reaktio muistuttaa meitä tietenkin siitä, että alku vaatii syyn eli selityksen ja se johdattaa meitä kysymään hankalia kysymyksiä. 

7) Stephen Meyer viittaa luennossaan (n. 8 min kohdalla) tässä asiassa Richard Dawkinsiin ja Francisco J. Ayalaan. Michael Behe tiivistää suunnittelun huomaamista eri tieteenkentillä seuraavasti:

Tieteen historia osoittaa tieteellisen ymmärryksemme jatkuvasti muuttuvan. Darwinin Lajien synty -kirjan julkaisun jälkeen älykkään suunnitelman idean mahdollisuudet luonnon selittäjänä näyttivät synkiltä. Vaikutti siltä, että epä-älyllinen prosessi, luonnonvalinta, saattoi selittää biologisen maailman monimutkaisuuden. Maailmankaikkeus vaikutti myös 1800-luvun tiedemiehistä kylmältä, värittömältä ja ihmisille vieraalta paikalta. Tieteen kehityksen myötä 1900-luvulla teoria älykkäästä suunnitelmasta on kuitenkin tehnyt hämmästyttävän paluun. Tämä kehitys alkoi näennäisen tylsästä maailmankaikkeudesta. Vuonna 1913 Lawrence Henderson osoitti kirjassaan The Fitness of the Environment [Ympäristön elinkelpoisuus], että veden, hapen, hiilidioksin ja monien muiden kemikaalien ominaisuudet sopivat hämmästyttävän hyvin elämälle. Hendersonin työtä on äskettäin jatkanut Michael Denton, joka kirjassaan Nature’s Destiny [Luonnon kohtalo] osoittaa miten ihmiselämä sattumalta riippuu sellaisista asioista kuin esimerkiksi molybdeenien kemiasta (tarpeellinen typen sidontaan). Vuosisadan keskivaiheilla löysimme todisteita alkuräjähdyshypoteesille ja maailmankaikkeuden alulle. Tämä rajoitti ratkaisevasti niiden tapahtumien määrää, joita olisi voinut tapahtua sattumalta äärettömässä ja ikuisessa maailmankaikkeudessa. Vuonna 1973 maailmasta tuli paljon viihtyisämpi paikka Brandon Carterin merkittävän teoksen Large Number Coincidences and the Anthropic Principle in Cosmology [Suuri määrä sattumia ja antrooppinen periaate kosmologiassa] julkaisemisen myötä. Sen jälkeen koko joukko akateemisia julkaisuja ja yleistajuisia kirjoja on osoittanut, miten maailmankaikkeus on hienosäädetty elämää varten aina vetovoiman voimakkuudesta hiiliatomin resonanssitasoihin ja supernovien esiintymistiheyteen asti. Kulmakarvoja on kohoteltu. Älykkään suunnitelman ajatus on viime aikoina löytänyt tiensä myös biologiaan. Elämän synnyn ongelma, jonka Stanley Millerin kuuluisien kokeiden jälkeen ajateltiin olevan ratkaistavissa, on vaipunut takaisin ratkaisemattomien ongelmien joukkoon. Eikä siinä kaikki. Thaxton, Bradley ja Olsen osoittivat kirjassaan The Mystery of Life’s Origin [Elämän alkuperän mysteeri], että fysikaalinen ja kemiallinen tieto, jonka olemme keränneet neljän vuosikymmenen aikana, osoittaa epä-älykkäiden syiden olevan epäuskottavia elämän synnyn selittäjinä. Lisäksi, kuten olen kirjassani Darwin’s Black Box [Darwinin musta laatikko] perustellut, tieteen kehitys viittaa myös elämän solutasolla suunnitteluun. Mykistävän monimutkaiset molekyylikoneet ovat vastuussa elämän perustoiminnoista. …Mitä enemmän tiedämme, sitä syvemmälle suunnittelu näyttää ulottuvan. (Esipuhe kirjassa Älykkään suunnitelman idea: silta luonnontieteen ja teologian välillä. Suom. toimittanut Matti Leisola [Lahti: Datakirjat, 2002, 12-13].) 

8) Stephen Hawking & Leonard Mlodinow, Ajan lyhyempi historia. Suom. Arja Hokkanen (Helsinki: WSOY, 2008), 123. C. Stephen Evans, Kätkeytynyt Jumala — Kaikkivaltiaan olemassaolon perusteista (Perussanoma 2017), 126, tiivistää tutkimusta seuraavasti: ”Teoreettisen fysiikan tutkimustulokset näyttävät tukevan näkemystä, että luonnonlait ja vakiot, jotka tekevät elämän mahdolliseksi ovat todellakin yllättäviä. Fyysikot pystyvät nykyään osoittamaan, että jos tietyistä laeista ja fysikaalisista vakioista yksikin olisi ollut edes hieman erilainen, elämä sellaisena kuin se tällä hetkellä on ei olisi ollut mahdollinen.” Asiasta on kirjoittanut runsaasti Robin Collins, jonka tekstejä voi lukea hänen kotisivuiltaan. 

9) Freemania siteeraa Anthony Flew & Roy Abraham Varghese, There is a God. How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind (New York: HarperOne, 2007), 114. Lee Strobel viittaa Stephen Meyeriin, jonka mukaan fysiikassa tunnetaan yli 30 erilaista parametria, jotka vaativat huippuviritetyn hienosäädön, jotta elämä olisi mahdollista. (The Case for a Creator [Grand Rapids: Zondervan, 2004], 162.) Tapio Puolimatka puolestaan toteaa, että ”on olemassa yli 50 rajoitusta, joihin fysiikan vakioiden ja alkuehtojen täytyy osua tarkasti kohdalleen, jotta maailmankaikkeudessa voisi olla elämää.” (Usko, tiede ja evoluutio, 467.)

10) Flew 2007, 155. Flew esimerkiksi sanoo, että juuri yksikään tiedemies ei nykyään enää uskalla sanoa, että (a) vain yksi universumi ja (b) sattumankauppa toimisivat riittävinä selityksena universumin olemassaololle ja elämän mahdollistamiselle (s. 115). Monet tutkijat ovat alkaneet vedota multiversumiin, jonka mukaan on olemassa (miltei?) ääretön määrä universumeja joista ainakin yksi on suosiollinen elämälle. Väitteen tunnettavuudesta huolimatta sillä on isoja ongelmia sekä tieteellisesti että filosofisesti. Tieteellisesti ei ole yksinkertaisesti mitään dataa, joka viittaisi tähän suuntaan ja filosofisesti ottaen se veisi kysymyksen vain yhden askeleen taaksepäin. Flew itse pitää multiversumi-ajatusta täysin naurettavana. Multiversumi-ajatuksen heikkoudesta ks. erityisesti John C. Lennox, God and Stephen Hawking. Whose Design it it Anyway? (Oxford: Lion, 2011), luku 3. Kirjan pääpointteja voi lukea suomeksi täältä.

Brittiläinen tähtitieteilijä Fred Hoyle voisi toimia yhtenä esimerkkinä tiedemiehestä, joka muutti mielensä Jumalan suhteen kosmisen hienosäädön vuoksi. Hän totesi, että kaikkein luontevin datan tulkinta antaa olettaa, että joku todella älykäs (”superintellect”) on käpälöinyt fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Esimerkin tuo esiin Meyer viitteen 6 videossa (46 min kohdalla). 

11) Flew ei suoranaisesti kääntynyt kristinuskoon, vaan hänestä tuli pikemminkin deisti. Hän mm. sanoo, ettei ole vielä kokenut tämän Jumalan kohtaamista henkilökohtaisesti (s. 158). Kirjan loppupuolella hän myöntää, että kirjan liitteen B kirjoittanut Uuden testamentin tutkija N. T. Wright esittää ehkä tähän saakka parhaan argumentin sen puolesta, että kristinusko on todella totta (s. 160) eli Flew oli joka tapauksessa ainakin kallellaan kristinuskon hyväksymiseksi. Suosittelen lukemaan Flewn kirjaan liittyvistä kysymyksistä erinomaisen katsauksen, joka tulee Miikka Niirasen kynästä: ”Antony Flew’n käännös ateismista deismiin.” 20.1.2015 Areiopagi-sivustolla.  

12) Vuonna 1973 Crick kirjoitti artikkelin, jossa hän kertoi uskovansa ulkoavaruudessa asuvien olioiden lähettäneen elämän aineksia maan päälle avaruusaluksella. Crick oli liian fiksu uskoakseen, että elämä itse ja sen monimutkainen koodi syntyisi sattumalta! Näkemystä kutsutaan panspermiaksi (”siemeniä kaikkialla”).

13) Nettisivut osoitteessa https://www.genome.gov/human-genome-project.

14) Tämä esimerkki tulee seuraavasta teoksesta: Scientifica: Laaja katsaus luonnontieteiden maailmaan. Suom. Eeva-Liisa Hallanaro (h.f.ullman publishing, 2013), 280. Kirjassa todetaan näin: ”Jos DNA poistettaisiin solusta ja venytettäisiin auki, se olisi liki kaksi metriä pitkä. Ja jos näin tehtäisiin ihmisen jokaisen solun DNA:lle ja rihmat laitettaisiin peräkkäin, ne ulottuisivat 6000 kertaa Kuuhun ja takaisin. Jotta tällainen DNA-määrä saadaan tungetuksi pieneen soluun, se on pakattava tiiviiksi rakenteiksi, joita kutsutaan kromosomeiksi.”

15) Francis S. Collins, The Language of God. A Scientist Presents Evidence for Belief (Lontoo: Free Press, 2006). Viittaus Bill Clintonin sanoihin tulee sivuilta 2 ja 122.

16) Sit. Matti Leisola, Evoluutiouskon ihmemaassa (Lahti: Datakirjat, 2013), 104. Kirjan luku 6.1 on lukemisen arvoinen tämän aiheen kannalta. Mainittakoot, että edellä mainitussa Scientifica-kirjassa on puolestaan lainaus taloustietelijä Kenneth Bouldingilta, joka vertasi vuonna 1976 DNA:ta ensimmäiseen kolmiulotteiseen kopiokoneeseen (s. 280). 

17) Asia on usein esillä nykyisten kristillisten ajattelijoiden teoksissa.Esimerkiksi John C. Lennox, God’s Undertaker: Has Science Buried God? (Oxford: Lion, 2007) omistaa aiheelle muutamia lukuja. Suurin nimi tähän liittyen lienee kuitenkin Stephen C. Meyer reilu 600-sivuisella teoksellaan Signature in the Cell: DNA and the Evidence for Intelligent Design (New York, HarperOne, 2009). Jos ei jaksa lukea itse kirjaa, Meyersin ajatuksia voi kuunnella YouTubesta klikkaamalla viitteen 7 linkkiä. Videolla informaatio-käsite tulee paljon elävämmäksi. 

18) C. S. Lewis. Tätä on kristinusko. Suom. Marja Liljeqvist (Helsinki: Kirjaneliö, 1978), osa 1. Aiemmin mainitu Francis Collins itse kertoo miten C. S. Lewisin esittämä moraaliargumentti vaikutti ratkaisevalla tavalla hänen ateismiinsa ja kääntymiseensä kristityksi. Collinsin mukaan (2006, 22, 218) moraalinen argumentti on edelleen vahvin argumentti Jumalan olemassaolon puolesta. 

19) Dostojevskia ja hänen näkemyksiään moraalista käsittelee avaavasti McGrath 2004, 164-68.

20) Sit. McGrath 2004, 167.

21) Evans 2017, 158-61.

22) Sartre piti Nietzschen julistusta Jumalan kuolemasta selviönä ja väitti, ettei elämälle voinut löytää objektiivisia arvoja tai tarkoitusta. Jokainen on siten vapaa valitsemaan itselleen haluamansa arvot ja päämäärät. Craigin mukaan hänellä oli vaikeuksia yhdistää tämä näkemys siihen, että hän vastusti natsien antisemitismiä. (Craig 2012, 49.)

23) Sit. Evans 2017, 197. Voisimme lainata myös tunnettua uusateisti Richard Dawkinsia, joka kirjoitti erääseen teokseensa seuraavan katkelman:

Sokeiden fysikaalisten voimien ja geneettisen kopioinnin maailmankaikkeudessa jotkut vahingoittuvat, toisilla käy tuuri, eikä näihin tapahtumiin liity sen enempää syytä kuin oikeuttakaan. Havaitulla maailmankaikkeudella on täsmälleen ne ominaisuudet, joita odottaisi, jos kaiken takana ei ole suunnittelua, ei tarkoitusta, ei pahaa eikä hyvää. Ei muuta kuin sokea, säälimätön piittamattomuus. DNA ei tiedä eikä välitä. DNA vain on. Ja me tanssimme sen pillin mukaan. (Dawkinsin kirjaa River Out of Eden lainaa John C. Lennox, Tähtäimessä Jumala – miksi uusateistit osuvat harhaan. Suom. Jasu Markkanen [Helsinki: Uusi tie, 2011], 136.)

Tästä katkelmasta voisi nostaa esiin monia huomioita, mutta pyydän sinua huomaamaan erityisesti seuraavan asian. Dawkins näyttää tässä olevan samaa mieltä kahden esittämäni väitteen kanssa eli (a) jos Jumalaa ei ole olemassa, maailmalla ja meidän elämällämme ei ole perimmäistä tarkoitusta ja (b) jos Jumalaa ei ole olemassa, maailmassa ei todellisuudessa ole olemassa pahaa eikä hyvää, ainoastaan ”säälimätön piittamattomuus”. Ongelmallista ei ole niinkään se mitä Dawkins sanoo – hän on täysin oikeassa näissä huomioissaan jos Jumalaa ei ole olemassa – kuin se, että Dawkins ei itse kykene elämään näin. Hän nimittäin vähät väliä syyttää erityisesti kristittyjä monista moraalisista rikkeistä, joita he ovat tehneet!

24) En tarkoita tietenkään sitä, että Jumalan olemassaolon puolesta ei olisi esittää muita argumentteja. YX-iltojen puheet ovat keskimääräistä lyhyempiä ja yksi puhe ei muutenkaan riittäisi esittelemään kaikki mahdollisia argumentteja. Puheen tarkoitus oli toimia pikemminkin aiheeseen johdattelevana siltana.

Janne Saarela

Janne Saarela toimi Vammalan helluntaiseurakunnan seurakuntapastorina vuoden 2019 heinäkuusta vuoden 2021 joulukuuhun. Koulutukseltaan hän on teologi: B.A. in Theology and Ministry (Iso Kirja / University of Wales) 2013; M.A. in Theological Studies (Regent College, Canada), 2019.

Vastaa