Matka ensimmäiseen jouluun
Kuva: Martti Merisaari

Olen lammaspaimen, pimeällä kedolla vartioimassa yöllä laumaani muutamien muiden kanssa. Nuotio valaisee vähän, on aika hiljaista, tyyntäkin vaihteeksi. Tänään ei ole pedoistakaan ollut mitään haittaa, mutta valveilla on kuitenkin pysyttävä, kuten satoina öinä ennen tätä. Benjamin ja Ruuben ovat kääriytyneet viittoihinsa ja kaiketi nukkuvat, valvoakseen sitten lähempänä aamua.

En vielä tiedä sitä, että maailmanhistoria on jo tänä yönä muuttunut, eikä mikään enää koskaan tule olemaan kuin ennen. En tiedä sitäkään, että pian yö väistyy ja me lampainemme kohtaamme enkeleitä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, että ennen aamun koittamista olen nähnyt Jumalan. Tai tarkemmin sanoen, näen hänen vastasyntyneen poikansa.

Oikeasti olen seurakuntamme kirkkosalissa, jonka ikkunat on peitetty mustilla kankailla, ja jonka lavalle on kohonnut talli, jossa Mariaa ja Joosefia esittävät henkilöt istuvat pienen seimen takana. Ympärilläni supisee joukko pieniä ja isompia enkeleitä, muutama muukin paimeneksi pukeutunut ja muuta kansaa edustavaa seurakuntaväkeä. Meneillään on näytelmän ja osallistujan kokemuksen kautta esitettävä joulunajan tapahtumiin tutustuminen, ”Matka ensimmäiseen jouluun” -vaellus, ja käytännössä koko kirkkorakennus on muuttanut aikaan jolloin ajanlaskumme alkoi.

Eteisessä astutaan aikakoneeseen, joka vie Juudean erämaahan, sieltä matka koko ajan mukana olevan oppaan kanssa jatkuu basaarin kautta (josta ei kannata ostaa mitään, vaikka kovasti kaikkea tarjotaan) paimenten kedolle. Tosin lampaat alakerran varastossa ovat oikeasti kuttuja, mutta lapset pitävät niiden rapsuttamisesta, ja vähän aikuisetkin. Hieman pahalle ne kyllä haiskahtavat, mutta käyvät silti lampaista. Ja oli kai niillä paimenilla vuohiakin. Enkelit ilmestyvät paimenille kertoen, ettei tarvitse pelätä, ja että Vapahtaja on syntynyt Juudean Betlehemissä. Siis sinne.

Seuraavaksi matkalla pysähdytään kuitenkin majataloon, jossa jo vähän väsyneet matkalaiset mehun ja piparin kera saavat kuulla, että myös Joosef niminen mies vaimonsa Marian kanssa on pysähtynyt tänään siellä. Maria oli kuulemma ollut ihan viimeisillään raskaana, mutta he olivat jo kuitenkin jatkaneet matkaansa kohti Betlehemiä.

Myös vaeltajat jatkavat matkaa tähtien valaisemaa polkua Herodeksen palatsiin, jossa kuningas on hyvin pahalla päällä, hän kun on kuullut juuri saapuneilta Idän tietäjiltä, että täällä hänen hallintoalueellaan on syntynyt toinen kuningas, siis kilpailija. Tästä ei hyvää seuraa.

Matka jatkuu edelleen, nyt aika pimeää ja vaikeakulkuista vuoristotietä nousuineen ja laskuineen kohti Betlehemiä, sillä palatsissa kuultiin, että se syntynyt kuningas löytyisi sieltä. Vähän pelottaakin, kun ilmeisesti sudet ulvovat jossain lähistöllä.

Päästään kuitenkin turvallisesti perille vuoren yli (parvekkeelle) ja kuullaan ja nähdään kun vartija puhaltaa oinaansarvesta tehtyyn Sofar-torveensa, ja kertoja selvittää, että profeetta Jesaja on saanut tiedon näistä silmiemme edessä tapahtuvista asioista jo yli 700 vuotta ennen kuin ne tapahtuivat. ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.”

Loppukohtaus on kaikkineen vaikuttava, Oi Jouluyön soidessa enkelit ja paimenet saapuvat Jeesus-lapsen seimelle, samoin kansojen edustajat… ”siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa, oi jouluyö”…., valot sammuvat, laulu hiljenee ja yksinkertainen risti syttyy seinälle. Siinä ne ovat, rinnakkain samalla lavalla, seimi ja risti, ei alku ja loppu, vaan alku ja voitto, uusi alku! Hiljaa vaeltajat poistuvat salista, mietteissään. ”Minun jouluni alkoi tästä”: sanoo opettaja, kääntyessään vielä ulko-ovelta takaisin antamaan palautetta. ”Me voitas olla täällä vaikka kaks viikkoo, tää oli niiiin hienoo”: sanovat käsi kädessä eteiseen tulevat pikkutytöt.

Tämän kaiken mahdollistivat kymmenet ja kymmenet yhteiseen hiileen innolla puhaltaneet seurakuntalaiset talkoilijat, ja niin kaikki Sastamalan alakoulut, ja vähän muualtakin tulleet, saattoivat saada omakohtaisen kokemuksen siitä, mistä joulussa todella on kysymys ja miksi me sitä vietämme. Yleisöiltojen aikana tämä sama mahdollisuus kokemukseen oli avoinna kaikille kaupungin asukkaille, ja oli hienoa, että niin moni löysi ajan kiireen keskeltä tulla mukaan.

Sama muuttumaton sanoma oli, ja on, jälleen tänä jouluna ajankohtainen, ”älkää pelätkö, teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja”.

Siunattua joulunodotusta ja joulua jokaiselle!

Vastaa