Uskon harhaa/Juhani Karvinen
Ihmisellä on riivauksen omainen tarve olla oikeassa. Harha pahenee, kun uskotaan sen olevan tosi, minkä itse uskoo todeksi. Tästä seuraa loputtomia kiistoja niin sanotuista lopullisista totuuksista.
Tämä kaikki on suurta harhaa. Olevainen ei muutu olemattomaksi tai olevaksi sen perusteella uskotaanko siihen vai ei.
Ihminen on tehty niin, että hän ei voi elää ilman uskoa. Perimmäisissä kysymyksissä tämä johtaa monien totuuksien yhteentörmäykseen.
Koska ihminen ei voi kieltää olemassaoloaan, hänen on pakko uskoa johonkin, mikä on tehnyt tämän olemassaolon mahdolliseksi. Olemassaololle ei ole olemassa järkevää selitystä. On valittava usko iankaikkiseen materiaan tai iankaikkiseen luojaan. On itsepelosta väittää, että ihminen voi tietää vastauksen tällaiseen kysymykseen. Kaikki jää uskon varaan.
Olen itse valintani tehnyt. Uskon Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan ja kaikkeen mitä uskontunnustuksessa sanotaan.
Kaikki, mitä sanotaan uskoksi Jumalaan, ei ole Sitä miltä se näyttää. Suuri osa uskovista uskoo periaatteessa Jumalaan, mutta käytännössä usko jää välimaastoon. Asiaa lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että usko kohdistuu pääsiassa ihmiseen, asiaan tai tekoon. Ihmiseen usko kohdistuu, kun uskon, että juoppo selviää kyllä Jumalan avulla. Kun juoppo lankeaa, mihin, sitten uskotaan?
Tämä on uskon harhaa. Asiaan usko kohdistuu, kun uskon esimerkiksi Raamattuun. Kun Raamatun lupaukset eivät toteudukaan, mihin sitten uskotaan? Tämä on uskon harhaa. Tekoon usko kohdistuu, kun uskon rukouksen voimaan. Kun vastausta ei tulekaan, mihin sitten uskotaan?
Usko voi olla myös uskoa omaan uskoon. Kun usko ei riitäkään, mihin sitten uskotaan? Tämäkin on uskon harhaa. Onko uskoa, joka ei ole harhaa?
Kyllä on. Usko elävään Jumalaan ja Herraamme Jeesukseen Kristukseen ei ole harhaa. En usko inhimilliseen selviytymiseen. Uskon Jumalaan. En usko Raamattuun sellaisena kuin inhimillinen ymmärrys sen tulkitsee. Uskon Raamatun ilmoittamaan absoluuttiseen Jumalaan. En usko rukouksen subjektiiviseen voimaan. Uskon rukouksia kuulevaan Jumalaan. En usko omaan uskooni. Uskon Jumalan armoon.
Tämä voi tuntua saivartelulta. Minulle se ei kuitenkaan ole sitä. Minun ei tarvitse tietää ja ymmärtää monia asioita. Minulla ei tarvitse olla suuria Voimia. Minulla on persoonallinen Jumala, joka on kanssani nyt, aina ja iankaikkisesti. Tuskallisimmat kysymykseni ovat selvinneet lapsenomaisessa luottamuksessa Persoonaan, joka tietää ja jaksaa kaiken. Tämä ei ole harhaa.
Aamen!
Niin todella meillä pitää olla uskoa ja joskus on usko epäuskoa ja Jumalaan ja tällöin elämä käy vaikeaksi ja onni ei tulee ovesta sisään ja tulee ajatuksia myös epäuskoa itseensä ja sielun terveys alkaa hojua usein ja sitten tulee muitakin epätoivoisia hetkiä ja silloin on hyvä kääntyä Jumalan puoleen ja uskoa häneen ja hän taas puolestaan lähestyy meitä ,kiitos ja siunausta,keijo